Tässäpä tämä. Kirjoneulesukat TT:n Pallas-langasta. Ensimmäistä vartta tein innokkaasti ilman mitään apuvälineitä. Toista sukkaa varten hankin langanohjaimen. Työ alkoi kulkea ihan jouhevasti, kunnes vertasin sukanvarsia. Kyllä sillä vaan oli aikamoinen ero, käyttikö apuvälinettä tai ei. Seurasi romahdus: kannattaako jatkaa, kun sukkaparista näytti tulevan niin epätasainen?
Ratkaisin asian niin, kuin olen tässä jo melkein kuukauden päivät teille esitellyt eli: jätin homman sikseen! Ja olihan siitä se ilo, että näin loppumetreillä on mitä esitellä oikein malliesimerkkinä lyhytjänteisyydestäni. Ehkä jatkan sukat joskus loppuun. Julkista esiintymistä ei kuitenkaan tapahdu.
Sanotaan, että pieni höyrytys auttaa. Leipomuksissa usein auttaa uuni.
Taidan laittaa sukkaraakileet uuniin. Nyt siellä kypsyy lohi sitruunakastikkeessa.
Huomiset jouluvieraat saavat jouluruokaa. Keskeneräiset käsityöt piilotan pusseihin ja kasseihin ja laitan komeroon. Siellä ne viihtyvät hyvin vanhojen tuttujen keskeneräisten kanssa.
Komeroita ei ole siivottu, koska aion syödä laatikot, rosollin ja kalat kettiön pöydän ääressä
- niin kuin meillä on ollut tapana.
Jouluna ja muulloinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti