30. marraskuuta 2015

Yksi yö vielä ja luukun saa avata

 Helsinkiläisen La Robe-liikkeen kaunis malli

Esimakua jo tulevasta. Olen aina kaivannut vanhoja aikoja. Olen vanhanaikaisempi kuin äitini (85 v), rakastan Niskavuoren naisia, Tauno Paloa ja Trappin perhettä. Mutta kaikki tämän vuosituhannen mukavuudet kyllä haluan pitää. Ja ajatelkaapas tämän kuvan vieressä ollutta tekstiä:

Huolellinen ja säästäväinen nainen käyttää aina kotona ollessaan pukuja, jotka ovat hieman pehmeämpiä ja ehkä mielikuvituksellisempiakin sekä sen vuoksi hauskempia kuin paksuhkoista kankaista tehdyt, asialliset ja yleensä keskenään melko samanlaiset virasto- ja arkipukumme kodin ulkopuolella. Kotipukuna voi toisinaan olla pelkästään iso esiliinakin tahi työtakki, riippuen kulloinkin työn laadusta. Erilaiset lämpimät pikkutakit taas ovat levossa ja etenkin istumatyössä olijalle talvella tarpeen asuntojemme nykyaikaisen viileyden vuoksi, joka tuskin vielä tulevana talvena kaikkoaa kodeistamme. Erityylisten ja erilaisista aineksista jopa vanhoista puvuistakin valmistettavien mallien joukosta voimme valita sopivan kotiasun siivous- ja keittiötöihin, lastenhoitoon sekä viehättävään kirjan tai käsityön ääressä istumiseen.

Mikäs sen suloisempaa kuin pukeutua mielikuvituksellisesti illalla ja  istua viehättävästi käsityön ääreen. 

Otsikoita samasta lehdestä:

Viiden kupin korvikepannulle kaksi pikkuruista pannunmyssyä
Pöytä katetaan käsinmaalatulle vahakankaalle
Kaksiompeleiset perussaumat
Neulepuserohaaveita lankapulasta huolimatta
Pieni muistio kodin sähkönkäyttäjälle 
Valitettavasti tämän Omin Käsin- lehden kannet ovat irronneet ahkeran lukemisen vuoksi.

Ei kommentteja: