Ei läheskään niinkuin Stömsössä

Leivoin aamulla, kirkonmenojen aikaan, ei olis pitäny. Ei tullu hyvä kakku.

Syötän sen kumminkin perheelle tännään. 

Perheeseen kuuluu minä ja mun miäs - ensimmäisestä avioliitosta. Sitä on jatkunut jo 30 vuotta.

Pojat on jo lähtenyt pesästä, oli kuulemma jo aikaki, on nuarempi sanonu.

Oliskohan auttanu, jos olis osannu paremmin leipoo. Äh- tuskin ne sen takia lähti. 

Olen muuten ihan varma, et kakku maistuu kauhian hyvälle kermajäätelön kans- 

ehtoolla kun kattellaan jalkapalloo yhressä. 

Hyvää viimeistä kesäkuun sunnuntaita!

Uutta ja odottelua

Tässäpä tuleva näyttelytilamme. Tulee olemaan mielenkiintoista ripustaa töitä Alastaron Vehnämyllylle. Mutta varmasti meillä on hauskaa Tiinan kanssa, kun kiipeilemme, tasapainoilemme, naulaamme, solmimme, kiristämme ja heittelemme teoksia ja tuotoksia. 

Tänään muuten huomasin, että Loimaan työväenopiston uusi opinto-ohjelma on nyt nähtävillä osoitteessa: http://www.loimaa.fi/tyovaenopisto. Siitäpä nyt sitten voi tutustua tulevan kauden tarjontaan. Paljon on uutta ja kiinnostavaa. Ilmoittautuminen alkaa 15.elokuuta, 

mutta tänä vuonna seuraankin sitten vain sivusta, miten kurssit täytyyvät. 

Odottelun makua tähän kesäkuun loppuun siis...

Laituria odotellessa

Siitä on nyt melko tasan kaksi vuotta, kun kirjoittelin blogiin "laiturilta pudonnen" tunnelmia. Käsittämätöntä, että mökillämme ei ole vieläkään kunnon laituria, eikä minulla seesteinen olo. Voin vähän sympatiseerata lomautuksen saaneita, työttömäksi jääneitä, ilman opiskelupaikkaa jääneitä ja muita kesämasennukseen taipuvia. Minultahan ei mennyt työpaikka, sellaistahan ei ole vielä ollutkaan, eikä ammattitaitoakaan viety, mutta jotain jäi kaivelemaan. Ja se iskee näin keskellä kesää, kestää pari päivää ja sitten taas on mentävä ja etsittävä tekemistä.
Onneksi sade hellittää jo, ja pilven takaa kurkistaa aurinko. Perjantaina aion ilostuttaa itseäni Kertunmäen kesäteatterin Puhelinluettelo- esityksellä. Lehdestä luin, että yksi roolihenkilöistä on nimeltään Jussi Päivänsäde, joten eiköhän tämä olotila siitä sitten kohene.

Ja täytyykin kovasti, sillä Alastaron Vehnämyllyllä avataan elokuussa näyttely, jonne tarvitaan uusia teoksia.... Tekstiiliä, paperia, kirjoja, puuta ja varmaan jotain muuta. Töitä riittää, joten napinat pois ja hommiin.

Juhannuksena kylmää ja kuumaa

Hieman ennen raekuuroa 

Hieman jälkeen löylynheiton

Mukavainen perhejuhannus, mitään ei puutu, eikä mitään ole liikaa. No ehkä lämpötila ulkona olisi voinut olla pikkuisen lämpimämpi, mutta kuten hyvä ystäväni/kollegani Kirsi L. on sanaillut;"jos asiaan voi vaikuttaa..." Ja tähän lämpötila-asiaan me ihmispolot emme voi, siis miksi ruikuttaa... (jooo, olen kuullut ilmastonmuutoksesta, mutta se ei nyt liity mitenkään Juhannus-säähän!)

Hyvää keskikesää kaikille.

Päivä marttana

Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa Martta-retkelle. Kojonkulman Martat ovat kansantaruston mukaan tehneet retkiä kaikkialle, jopa kuuhun. Tai sitten se oli se ainoa paikka, jonne he eivät vielä ole reissanneet. Kansantarusto on aina jotain muuta kuin totuus, vaikkakin hyvin lähellä sitä. En sitten tiedä oliko tämä torstainen reissu Köyliöön ensimmäinen, mutta joka tapauksessa pörhälsimme KAINO-tuotteen myymälään, sateen sattuessa. Mukava reissu, kauniita neuleita ja ihastuttava Elina otti meidät iloisena vastaan. Elina on Loimaan koulun kasvatteja, joten ymmärtäähän sen... (<- omakehu, paras kehu)
Kurkistakaapas Kainon nettisivuille tai käykää ihan paikan päällä, raikasta uutta suomalaista designia. Sateinen aamupäivä jatkui vielä Villa Linturissa kahvitellen ja Kuninkaanlähteellä poseeraten. Kiitos Martat.

En ostanut punaisia pilkkushortseja vaikka koossa löytyy ja neulos venyy.

Köyliön Villa Linturin hurmaava vessa

Vessan seinä muistutti kalligrafian opiskelusta! Siihen ei kuulu kesälomaa, 

vaan lähijaksoja osuu kesä-, heinä- ja elokuullekin ihan riittävästi...

Kankaanpäässä teimme viikonloppuna kultausharjoituksia...

Suloisen destianvärisen Kaino-pipon vein Espooseen eilen. Tässä suloposkinen pikkumies onnellisena!

Kesän ensimmäinen säilöntäsessio

Raparperin kiehkurat

ja kaunis kukinto

Tänään aloitin mittavan säilöntäkauteni. Siihen kuuluu tietysti ensimmäisenä raparperin pakastaminen. Vetelin komeita varsia kymmenkunta ja kuorin ne ja paloittelin ½ litran pusseihin ja laitoin pakastearkkuun. That´s it.

Olisihan voinut tehdä hilloa, mehua tai marmeloa, umpioida, ryöpätä, kuivattaa tai mitä kaikkea sitä nyt onkaan. Mutta helppous on päivän sana ja sitä paitsi satoa tulee vielä, joten voihan olla että raparperi-kanelihilloa tulee vielä tehtyäkin. Se on vallan maukasta mm. kääretortun täytteenä.

Tätäkin kannattaa kokeilla:  http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/maisemakahvilan-raparperipiirakka

Helteistä huolimatta ja juuri niiden vuoksi; oikein maukkaita kahvihetkiä puutarhoissa.