Vuoden tilinpäätös

Ajattelin ilokseni kerrankin katsoa taaksepäin. Tänä vuonna on tapahtunut niin monelaista, että on ihan hyvä pysähtyä ja tehdä tilinpäätös ja sen pohjalta uudelle vuodelle toimintasuunnitelma. En ole ihan varma kuuluuko nämä asiat oikeasti tehdä tässä järjestyksessä, mutta nyt tehdään.

Tammikuussa sain kutsun pitää näyttelyn Vaasassa, Käsityöntalo Loftetissa. Se oli hieno kokemus ja mieleen jäi ystävälliset ihmiset ja luminen kaupunki. Hauska oli myös todeta, että näyttelyni sai aikaan mm. kalligrafiakurssin Loftetissa.

Konsulinnan sali Loftetissa

Helmikuussa istuin taas Loimaan lukion liikuntasalissa seuraten Vanhojen Tansseja. Neitosten pukuloistoa voi vaan ihailla ja samalla olla onnellinen, että vaikka jälkikasvu saikin tanssia komeat kolme kertaa, miehillä tumma puku toimii aina! Loimaan Lehden nettisivuilla pääsee vieläkin fiilistelemään kevään tansseja. 

Vaasan näyttely poiki näyttelykutsun myös Alastaron kirjastoon. Sinne vein tekstiilejä ja kalligrafiaa. Kalligrafia on pikkuisen vieras asia vielä meilläpäin, mutta Forssan suunnassa innostus on huikea. Onhan siellä yksi maamme huippuopettajista, Vivian.

Kirjoitan petsillä, mutta joskus pitää kokeilla muutakin. Tässä alimmassa on kirjoitettu kahvilla!

Huhtikuussa olikin sitten työväenopiston kevätnäyttelyn vuoro. On aina ilo nähdä työkauden aikana syntyneitä töitä valmiina ja viimeisteltyinä. Olimme nyt ensimmäistä kertaa muualla kuin omassa opistotalossamme. Näyttely rakennettiin Heimolinnaan ja aikas moista opettelua se olikin. Iso sali, irtoseinäkkeet, kaikki rakentajat yhdessä. Erilaista ja opettavaista. Ensi vuonna toivottavasti ollaan opittu ja saadaan aikaan vieläkin parempaa. Yleisö tykkäsi ja ehkä nyt vaan on muutosten aika.

Kevätnäyttelyn jälkeen oli hyvä saada kuntoon myös tulevan kauden ohjelma. Rehtorimme oli jäämässä eläkkeelle ja saimme tehdä suunnitelmia hyvässä yhteishengesä. Opistotalon remontti oli haitannut opiskelua pitkin kautta ja nyt katsasteltiin erilaisia vaihtoehtoja kädentaitoryhmien kokoontumistiloiksi. Toukokuussa katsastimme Lapiduksen, joka sopivasti jäi tyhjileen kun käsityökeskus lähti Loimaalta.

Tilaongelmista kärsitään monissa opistoissa. Turun suomenkielisen työväenopiston opettajat ja opiskelijat kävivät vierailulla Vesikoskitalon kutomolla ja turkulaisten tunnelmat olivat apeat. Heiltä oli loppumassa kokonaan kudonta ja kangaspuut piti pakata jonnekin varstoon. UUH. Meillä sentään Matti jaksaa lämmitää kutomoa olkipaaleilla ja pitää meitä kuin kukkia kämmenellään.

Kesäkuussa sain juhlia lakkiaisia. Voi miten jännittävää se olikaan, samassa lukiossa kuin itse 34 vuotta sitten! Onneksi sali oli uusi ja kaikki opettajani olivat päässeet jo aikoja sitten eläkkeelle. Toisaalta; riemuylioppilaat kellastunein yo-lakkiensa kanssa olivat virkistävää katseltavaa.

Yliväsynyt ja Onnellinen

Heinäkuussa oli paljon mietittävää. Omat tekemiset ja menemiset nollattiin hetkessä ja olo oli nolo. Onneksi osui loma-aikaan ja sain  Keiteleellä rauhassa miettiä tekosiani. Vähitellen oli otettava sukkula kauniisen käteen ja ryhdyttävä kutomaan, sillä Jokioisten Tapulimakasiinin näyttely lähestyi uhkaavasti....

Punainen matto Tapulimakasiinin penkillä

Elokuussa oli taas sotilasvalan aika Huovinrinteellä. Jotenkin sitä tykkää katsella semmoista järjestystä, värien harmoniaa, oortninkia, sano. Eikä kai se enää ole niin päätöntä pakkopullaa, kuin ennen. Mutta ryhtiä ja meinikiä se nuoriin miehiin ja naisiin saa. Toisille sopii toinen ja toisille toinen.

Järjestys

Syyskuussa alkoi opettaminen, opiskelu ja oppiminen. Satakunnan ammattikorkeakoulu tarjoaa minulle vapaa-ajan täytettä muutamaksi vuodeksi. Kuvataiteilijan AMK opinnot alkoivat ja innosta puhkuen (ja joskus aikas väsyneenäkin) ajelen sinne ja takaisin. Ystävät ovatkin jo muodostaneet lentävän lauseen siitä, miten "Maija se niin tykkää ajamisesta". Juu. Niin se on ja bensakin on halpaa...

Värikurssin tuotoksia

Lokakuussa värikurssilla ihmettelimme värien syntyä, Itten teorioita, teimme hiilipiirroksia ja etsimme omaa väriä! Kyllä opiskelijan elämä on ihmeellistä. Ja siihen kuuluu olennaisesti myös pitsat, muusit ja taidehistoria. Kotitehtäviä tulee kauhiasti, mutta omapahan on valintani.

Ja sitten marraskuussa minusta tuli mamma! Kerrankin semmoinen titteli, jonka eteen ei ole tarvinnut tehdä juuri mitään, eikä kukaan voi sitä pois viedä! Tässä sitä on loppuvuosi opeteltu olemaan. Ristiäisetkin on jo ollut ja kasteliinaksi tyttönen sai ikivanhan valkokirjontaliinan, mikä lie ollut- tarjotinliina tai jotain. Paksua pellavaa ja taidokkaasti kirjottu. Nyt siihen lisätään reunaan vauvan nimi ja syntymäpäivä. 

Nelisnurkkaisessa liinassa on muuten neljä reunaa :-)

Joulukuussa hiljeni opiston kurssit ja jäi pikkuisen aikaa joululahjojen tekemiseen. Innostuin Mollie makes- lehden pöllökintaista niin paljon, että sukulaisnaiset lahjottiin kaikki. Ensimmäinen lahjan saaja, nuori äiti-ihminen, totesi, että nämähän ovat mainiot älypuhelimen käyttäjälle! Jaa. Ei voi tietää, jos ei ole älyä, siis sitä älypuhelinta... Mutta eivät yhtään pöllömmät meille muillekaan.

Ja nyt eilen. Juuri kun pakkaset ovat menneet poskelleen, innostuin päähineistä. Hienon hieno baskerinmalli löytyi nettilatauksella ja heti piti ryhtyä toimeen. Valkoinen on tehty Silo- langasta ja viininpunainen Isoveli- langasta. Novitan Isoveljestä tein myös pöllökynsikkäät.

Mutta nyt on vuosi kahlattu ja tilinpäätöksestä selviää, että kaikki selviää. Lämmin kiitos kaikille, jotka erityissti tänä vuonna ovat kuunnelleet ja jaksaneet kuunnella. Uusi vuosi on ovella ja uusia tuulia tulossa. Muutokset tuovat vähitellen mukanaan rohkeutta. Ja nyt on aika virittäytyä televisioruudun eteen ja katsoa (kuten aina vuoden viimeisenä päivänä) Illallinen yhdelle. 

Paljon voi muuttaa elämässään, mutta tätä traditiota ei.

ONNEA VUODELLE 2013

Lumista joulukuuta

Menipäs viikot vauhdikkaasti. Neljän viikon paussi blogittamisessa on liian kauan. Mutta asioilla on tapana pakkautua kasaan ja kasan tasaiseksi lapioimisessa menee aikaa... Kun varhaisessa vaiheessa ilmoittaa kurssilaisille, että tunnit päättyvät marraskuussa, voi olla varma, että siitä alkaa ruuhka! Ihan mukavahan se on, että kutojilla riittää intoa taikoa ja valmistaa joululahjoja. Kiersimme uusia loimia tukka hulmuten, ettei vaan tule tyhjäkäyntiä myöskään joulun jälkeisille päiville. Olihan se nyt ihan kauhiaa, jos loppiansen jälkeen vasta voisi sukkulaan tarttua. Ihailtavaa innokkuutta.

Syksyyn on mahtunut kudonnan piiristäkin monenlaisia tapahtumia. Onnistumisia, vanhinkoja ja vaikka mitä. Tuulan kutoma pyyhekangas sai nimekseen "Maijan vahinko". Johtuu siitä, että minulle annettiin tehtäväksi ottaa pyyhekankaan rakenne ja siitä sitten työohje Tuulalle. Noh. Vaikka tykkäänkin kovasti tuosta mallinsovituksesta ja rakenteen selvittämisestä, nyt se ei oikein onnistunut. Lähdin arvailemaan ja siitä sitten syntyi tämmöinen vahinko. Mutta asiakas ja muu kutomon väki ihastuivat siihen ja siitä se sitten tuli. Oikeastaan lopputulos on parempi kuin piti.

Maijan vahinko, Tuulan kutoma

Synkeän ja sateisen marraskuun jälkeen saimme lumisen joulukuun. Hienoa, miten valoisuus lisääntyi ja nyt kun katselen ikkunasta ulos taivas on niin kauniin sininen ja kuusiaita on saanut lumisenhunnun. Joulumieli syntyy ihan itsestään. Kohta on ihan pakko jatkaa joulusiivousta, joka jäi harmillisesti kesken viime joulun alla. Eihän sitä nyt kaikkea voi ehtiä. Pakkasella voi viedä matot, ryijyt, raanut ja peitot päiväksi tuulettumaan. Ikkunan pesuun olisi ollut mahdollisuuksia koko marraskuun ajan, vaan eipä osunut innostus ja hetki ja suorittaja samaan aikaan samaan paikkaan. Selitys tämäkin. 

Loppulankakimara

Mutta jos on kutomossa ollut kiirettä, ei kotona voi joka hylly olla pyyhitty. Tai siis voi, muttei meillä. Ja kynttilänvalo pelastaa monesti laiskan siivoojan. Leipomaan kyllä ehdin, siinä hermo lepää ja saa jotain hyvää aikaiseksi itselle ja perheelle. Joulumieli astui jo sisään eilen, kun tyttövauva käväisi kylässä...

Havinaa ja havaintoja

Vaihtuva ristitoimikas

Tässä vielä sidosopin kertausta. Vaikka omista sidosopin opinnoistakin on jo yli kolmekymmentä vuotta, nämä aarteet ovat vieläkin vanhempia. Tosin kuten olemme jo todenneet, asiat ovat pysyneet ihan samanlaisina ja sidokset yhtä mielenkiintoisina kuin sata vuotta sitten. Nämä arkit ovat Kristiina Merikannon omaisuutta ja olen saanut luvan niitä käyttää ja julki tuoda. Näppärät kutojat tekevät näistä varmaan omia sovelluksiaan ja parhaillaan miettivät mallinsovitusta, tiheyttä, nastan pituuksia ja muuta asiaan kuuluvaa.

Kudontaryhmissäni käytetään paljon vanhoja Omin Käsin- lehtiä ja niissä ilmestyneitä kudontamalleja, tietysti soveltaen tähän päivään ja nykyisiin materiaaleihin. 

Oli mahtavaa tavata tässä muutama viikko sitten vanha sidosopinguruni Sirkka Ylänen. Sirkka opetti semmoista sidosoppia, että nykyopiskeljat voivat vaan haukoa henkeään! Vaatimustaso oli korkealla ja tehtäviä kotonakin paljon. Mutta kyllä siinä sitten oppikin. Ja kun on saanut tehdä asian kanssa työtä lähes siitä saakka, ei ole ihan taito päässyt ruostumaan. Tiukan paikan tulle otan Pyysalon sidosopin käteen ja sieltä ne ratkaisut sitten löytyvät. Tietokoneohjelmat on keksitty paljon tuon ajan jälkeen, mutta täytyy muistaa, että kone tekee vain sen, mitä ihminen sille syöttää.

 Loimaalaisuutta Kotiteollisuuslehdestä vuodelta 1955

Ja sitten uutinen vuodelta 1955. Aksel Norrman täyttää 23.6.1955 70 vuotta. Vieläkin meidän kaupunkimme  erikoisliikkeiden aatelia! Kannattaa käydä ja varata aikaa. Eeva ja Usko Norrman palvelevat asiantuntijoina kudonnan alalla. Aksel Norrmanin tarina on melkoinen kun suhteuttaa sen omaan aikaansa 1900-luvun alkuun. Opintomatkoja Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Japaniin! Osaamista löytyy ja innovatiivisuutta. 

Loimaan vanhin ammatillisen koulutuksen tarjoaja, "Loimaan kotiteollisuuskoulu" täytti 100 vuotta ja historiikin kirjoitti Raija Kouri. Kädentaidon tyyssija- kirjaa on saatavilla kirjakaupasta ja Vanhasta Elmiirasta. Kannattaa tutustua kauniiseen ja edustavaan kirjaan, sekin on ihan lähituote. 

Tällä kertaa pelkkää historian havinaa, mutta johtuu varmaan arvonnousustani. Minusta on tullut mamma! Kaunista marraskuuta kaikille.

Vaihtuvat kelit

Vahvalan risteyksen nurkilla 24.10.2012

Viime viikon keskiviikkona Virtaalle ajaessa oli taivaalla niin komea sateenkaari, että oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan. Orippään suunnalla oli auringonpaistetta, Säkylä näytti lumipyryltä ja Loimaalla esiintyi kuurosadetta. Ja sitä se sitten tiesi; torstaina herättiin lumisiin maisemiin ja liukkaisiin keleihin. Torstaina klo 8-11 oli Laatuautoon tullut 12 peltikolari-ilmoitusta, loppupäivä taisi mennä samanlaisesti. 

Keltainen pöllö

Mutta Virttaan piirissä riittää virtaa ja sitä tuo meille aikuisille lisää pari päivänsädettä eli Annileena ja Lumikukka. Tytöt tekevät ahkerasti käsitöitä ja välillä antavat meille tanssinäytöksiä ja keksivät muuta tyttömäistä kivaa. Kuvassa Annileenan ihastuttava pöllökirjontatyö.

Värien hakemista ja kokeilua...

Olen siis opiskelija. Opiskelen kalligrafiaa ja taidehistoriaa ja värioppia ja sommittelua ja monenlaista muuta mukavaa. Jaksaa, kun intoa piisaa. Ja sitä paitsi väriopin opinnot avasivat vallan uuden lähestymistavan värjäyskursseille! Yritän saada kevätkurssille taas jotain uutta ja hauskaa tekemistä ja soveltamista. Värien sekoittelu voi olla yllättävää ja hauskaa. Opiston värjäyskurssin ajankohtaan tulee muutos, mutta siitä sitten keväämmällä.

"Löyhäpintainen ruusukas vipu että pyöräspuissa" 

Ihanat sidosopinarkit toimivat vuosikymmentenkin jälkeen! Pyöräspuita ei taida meillä Suomessa enää paljon olla käytössä, mutta ruotsalaiset tykkäävät niistä edelleen...Eijan lainaksi saamat arkit ovat suuri aarre.

Hävettää

Vanha sidosopin vihko täydessä iskussa edelleen

Hävettää tämä saamattomuus. Olen saanut lainaksi aivan ihania juttuja opiskeljoilta. Eija antoi kurkistella viitisenkymmnetä vuotta vanhoihin sidosopin vihkoihin ja ah ja voih, miten tuli vanhat asiat mieleen. Niin kauniita kuvioita voi kankaalle rakentua kauniiden ja systemaattisten niisintöjen ja poljentojen avulla! Tuo yläkuvan kahdeksanvartinen toimikas ihan houkuttaa kutomaan liinoja, huopia, kassikankaita.... Poljenta on helppo - kärkipoljenta. Mutta myönnän kyllä, että kutomossa, jossa viitisentoista muuta kutojaa paukuttaa mattoa ja kertoilee kuulumisiaan, ei ehkä kärkipoljentokaan pysy kuosissa. Pitäisi varmaan muuttaa "järjelliseksi tamppaamiseksi". Tämä ilmaisu on lainaus vironkieleisestä sidosopista ja tarkoittaa siis suoraa poljentaa... 

Sienivärjäyksen saloja vuosien takaa

Toinen ihana yllätys oli Aunella. Sain ihan omakseni vuosien takaisen sienivärjäyksestä kertovan työvihon! Siinä olivat  mallilangat ja reseptit ja aidolla mustekynällä kirjoitettu! Voipi olla, että lankamallit ovat hiukan ajan myötä haalistuneet ja voipi olla, että nyt ei luonto anna enää samansävyisiä lankoja samoista aineksista, mutta mitäs siitä! Pelkkä vihon katselu ja kirjoittamisen ihastelu tekee hyvää tämän kiireisen elämän kulkijalle. Jospa joku joskus kymmenien vuosien jälkeen ihmettelisi  kirjoituksiamme yhtä hartaasti, kuin minä nyt tätä vihkoani tarkastelen...Kiitos Aunelle.

Öinen matkaaja syyslomalla Savossa

Syysloman alkuun kävimme tekemässä kesämökin talviasetukset. Matkalla oli synkkää ja pimeää, mutta perillä mukavan rauhallista ja leppoisaa. Puut olivat miltei kokonaan pudottaneet lehtensä ja haravointikin oli mielekästä.

Viimeisiä viedään

Vääjäämätöntä se on. Syksy ja sateet. Opiston syyskausi on puolivälissä ja kurssit mukavasti alkaneet. Pieni paussi on paikallaan. Kassit ja pussit on syytä tarkistaa ja laittaa taas ojennukseen. Seitsemän ryhmän viikottainen kokoontuminen pistää joskus asiat vähän sekaisin. Juuri nyt ei ole häviksissä muuta kuin kalenteri. Noh. Kuka sitä nyt kalenteriaan tuijottaisi lomaviikolla? Siis kuka?

Rentouttavaa lomaviikkoa teille, joille se on täksi viikoksi suotu. Ja muille muuten toivon aurinkoisempaa ja kuivempaa syksyä.

Susia ja valonpilkahduksia

Se on aurinko!

Tänään näin ensimmäisen kerran suden - villissä ja vapaassa luonnossa siis. Vampulan vanhoissa maalaismaisemissa, sunnuntaiaamuna puoli kahdeksan aikaan! Siis kaksi sutta jolkotteli pitkin sänkipeltoa, toinen kaverista pysähtyi ja katseli meitä suoraan. Matkaa oli turvalliset 100 metriä, mutta autosta ulos tulimme ja Kirsi yritti kovasti kuvata olioita.  Olimme niin kiihdyksissä, että loppumatka meni ihan luonnon ihmeitä ihmetellen. Susiparin jälkeen kohtasimme vielä  peuraparin ja  ihastelimme joutsenpariskunnan lentoa...Valtavia luontoelämyksiä VW Golfin kyydissä :-)

Liekö nuo Vampulan sudet olleet niitä, jotka ovat napsineet kotikissoja oikein urakalla samoissa maisemissa? Aikas turvattomalta tuntuu varmaan mm. pikkukoululaisten vanhemmilta ja kotieläinten omistajilta. Olivat ne aikamoisen kokoisia, pedon elkeet ja lentävä juoksuaskel ...

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä. Vaahteranlehdet hehkuvat upeissa väreissä ja aurinko vielä hehkuttaa lisää. Voi kun näitä saisi tilata netistä, näitä kauniita ja kuivia syyspäiviä!

Syystunnelmia

Vino pino viisautta ei kulje päässä vaan kassissa

Kylläpäs taas on vierähtänyt aikaa viime kertaisesta. Opiston kurssit ovat hyvässä vauhdissa ja ehkä pieni viivytys tähän kirjoitteluun löytyy juuri sieltä. Auto on pakattu kirjoista, langoista, kattiloista (kiitos Eijalle Virttaalle) ja monenlaisista työvälineistä. Kangaspuita on kasattu pystyyn ja loimia kierretty tukille. Tiistai-iltana taisimme tehdä ennätyksen, sillä kiersimme Vesikoskitalon ehtookutojien kanssa yhteensä yhdeksän lointa tukille! Ei tätä ihan kahteen ja puoleen tuntiin tehty; kyllä alussa on joustava työaika ihan luontevaa. Ja kahvitkin juotiin välillä.

Juuttilankaa keltaisella kartiolla

Mutta kyllä näiden parin ensimmäisen viikon aikana on taas kädet kovilla. Kirjakassit painavat ihan julmetusti ja niitä on paljon. Kiertolaiselämää ja tätä piisaa. Vaikka joissain kokoontumispaikoissa olisikin paikka, jonne jättää tavaroitaan, se ei paljon auta kun samoja kirjoja, lehtiä tarvitaan seuraavina päivinä taas ihan jossain muussa ryhmässä... Mutta jouluun mennessä käsivoimat ovat hyvässä kunnossa eikä punttisalia tarvita.

Harmillisesti kädentaitoryhmiin kaikkiin ei ole tullut riittävää määrää opiskeljoita ja joitakin mielenkiintoisia kursseja on jouduttu perumaan. Olisi mukava, jos uuden kurssin alkajaisiksi löytyisi joustoa ja innokkaat opiskeljat saisivat levittää sanaa ystävilleen ja tuttavilleen. Näin opiston tarjontaankin tulisi uutta ilmettä mukavalla tavalla. Innolla odottamani Vanhat tekstiilit, vanhojen tekstiilien kunnostus ja huolto- kurssi löytää toivottavasti uuden foorumin ja asiasta innostuneet opiskeljat löytävät paikalle.

Komeamaksaruoho värittää kukkapenkkejä vielä pitkään

Uusi foorumi on itselläni opiskelu Kankaanpäässä. Niin monesti olen painokkaasti sanonut ja  päättänyt lopettaa iänikuisen opiskelun, mutta ei; taas mennään! Joku tauti se varmaan on, kun itseään täytyy moisella kiusata. Mutta uuden oppiminen on niin mielenkiintoista, ja siihen kai meidän opistojemme suosiokin perustuu. Ja tietysti yhdessä tekemiseen.

Kaunis syysväri  myös vapaapäiväänsä viettävän kottikärryn pinnassa...

Syksy on täynnä värejä. Ensimmäinen opintokokonaisuus Kankaanpäässä keskittyy värihin. Ehkä siitä syystä ensimmäiset syyskuvatkin ovat värejä täynnä. Ihmetellään yhdessä.

Ei niin herkullista, mutta hyvät ruskean ja keltaisen sävyt

Kirstin virkkausta

Hirvikosken käsityökahvila aloitti vasta perjantaina. Mukava porukka oli taas koolla ja uusia opiskeljoitakin tuli paikalle. Aloittelimme rennosti sukan kutomisella ja mallien etsimisellä. Ja Kirstillä oli esittelyssä hauska virkkausmalli. Tukeva ja näyttävä tekniikka onnistuu pylväillä ja ketjusilmukoilla. Tästäpä upea laukku syysjuhliin, vaihtuvavärisillä langoilla, lurexilla, hapsulangoilla... Nyt mielikuvittelemaan ja kokeilemaan. Kirstin mallin ohella tutkailimme Omin Käsin-lehtiä 30-40 -luvuilta. Hauskaa, miten vanhat tekniikat tulevat uudelleen  ja materiaalien vaihtamisella asettuvat tähän päivään kuin nenä päähän. 

Sataa taas. Puinnit on vielä kesken...

Riviin järjesty, osa 2

Väripastat Valkoisissa ämpäreissä, somasti rivissä

Maarit Humalajärven näyttely Hauholla

Pikaisia neliöitä kerrospainatuksellisesta kankaasta...

Pikaiset neliöt somasti rivissä

Ja lopuksi polttopuut ensi talveksi, somasti rivissä

Järjestys se olla pittää, sano. Viime aikoina olen keskittynyt riveihin. Ks. edellinen blogikirjoitus Huovinrinteeltä. Sittemmin olen laittanut riviin kasviväripastoja, tilkkupalasia ja viimeksi tänään klapit liiteriin. Se on semmoista järjestyksen kaipuuta, tokkopa sen avulla järjestystä huusholliin tulee, mutta ainakin ajatuksia voi laittaa jonoon ja riviin silloin kun tekee yksinkertaisia työtehtäviä.

Samalla kun laittaa klapeja riviin, voi mielessään laittaa opetustunnit riviin ja niille aiheet... Sunnuntaihin mennessä tulisi olla ainakin Keskeneräiset- kurssin ajatukset ja aiheet rivissä. Opiskeljoita on ilmoittautunut oikein kiitettävästi ja silloin on opettajankin helppo aloittaa työkausi. 

Muutamille Loimaan työväenopiston kursseille, kädentaitoryhmiin kaivataan kuitenkin vielä lisää ihmisiä. Älkää toki jääkö  empimään, vaan reippaasti vaan luuria käteen ja soitatte Liisalle toimistoon. Kudontakurssit täyttyivät nopeasti, mutta tilkkupiirissä, nypläyksessä ja vaateompelussa on vielä paikkoja. Lisäksi mukavat viikonloppukurssit kaipaavat lisämiehitystä. Uusia kursseja ei kannata pelästyä, vaan rohkeasti vaan farkkukassikurssille, punontaan ja vanhojen tekstiilien kimppuun. Nyt on aika harrastaa!

Ihana oli käydä Maaritin tekstiilinäyttelyssä Hauholla. Siellä olivat rivissä pienet, sievät ja niin naiselliset teokset. Näyttely on avoinna vielä tämän viikon. Suosittelen.

Uumalla -näyttely Vihavuoden koskigalleriassa 

Näyttely on auki 1.-9.9. klo 12-18 joka päivä.

Aurinkoisia puintikelejä

Riviin järjesty

Komea rivi jääkäreitä viime perjantaina Huovinrinteellä

Sotilaallinen kuri on joskus hyvä asia, mutta onneksi me opistolaiset pysymme ruodussa hieman pienimmilläkin komennoilla. Olin seuraamassa valapäivää Huovinrinteellä ja onhan se juhlallista ja ainutkertaista jokaisen nuoren kohdalla, jotka asepalveluksen valitsevat. Olin näkevinäni silmäkulman pyyhkimistä, eikä ainoastaan meillä äideillä.

Mutta opiston ilmoittautumiset ovat alkaneet ryminällä ja rivit järjestyy hyvin. Kädentaito on Loimaan opistossa todella suosittua ja monipuolista tarjontaa kehuvat niin turkulaiset, forssalaiset kuin monet muutkin. Sen lisäksi kurssien hinnat ovat todella kohtuulliset verrattuna naapuriopistoihin. Siispä suositaan tässäkin paikallisuutta.

Oma työkauteni alkaa vasta syyskuun puolella ja nyt on ollut hyvä aika opiskella. Tällä viikolla olen ollut Valkeakosken opiston kasviväreillä maalaamassa ja painamassa. Yksi kurssi oli tarjolla loimaalaisillekin viime  syksynä ja kenties joskus vielä vaikkapa kesäkurssina...

Oikein värikästä ja lämmintä elokuun viimeistä viikkoa kaikille. Kursseilla nähdään!

Silmät ymmyrkäisinä

Loimaan työväenopiston opinto-ohjelma on ilmestynyt ja ensi maanantaina klo 9 kannattaa olla puhelimen luurissa ja tietokoneen näppäimillä, jotta varmistaa oman paikkansa kursseilla. Ohjelmassa on uutta ja tuttua vanhaa, melkein silmät ymmyrkäisinä sitä itse kukin kahlaa ohjelmatarjontaa!  Opettajia jännittää myös, miten kurssit täyttyvät ja löytyykö mukavat ja sopivat tilat kullekin ryhmälle. 

Opistotalon remontti ei liene ihan aikataulussaan, joten pientä uudistusta on ainakin keskustan kädentaitoryhmissä. Uusi paikka löytyi keväällä, kun Varsinais-Suomen Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen Käsityökeskus lopetti toimintansa Loimaalla. Lapidus-hallin päädyssä Käsityökeskukselle aikanaan remontoidut tilat laitetaan uuteen uskoon ja siellä kokoontuu opistomme kädentaitoryhmiä. Nyt vain peukut pystyyn, että TÄMÄ remontti on valmis syyskuussa kun opetus alkaa.

Iloinen tieto oli se, että Kojonkulman käsityökahvila voi jatkaa Osuuspankin kerhohuoneella. Mutta olkaa huoleti, jos jonkin kurssin kohdalla vielä lukee Toimipaikka avoin. Kyllä nämä syksyn aikana selvitetään. Ja jos tiukalle menee, aina voimme ensimmäisellä kerralla tehdä vaikka syksyisen kävelyretken ja ihastella luonnon värishowta! Siinä meillä kaikilla on oppimista värien käyttöön. Näitä oppeja sitten työkauden aikana siirrämme kankaille, neuleisiin, virkkauksiin, tauluihin, posliinilautasiin jne.

Kaupungilla ja kaupoissa näkyy jo innostuksen palo opiskeljoissa! Koska alkaa? Mahtaako mahtua? Mitä tehdään ? ja vaikka mitä kysymyksiä satelee opettajille. Maltetaan vielä hetki ja nautitaan vaihtelevista alkusyksyn keleistä.  Vielä yksi mökkireissu ja sitten täytyy ryhtyä todenteolla suunnittelemaan tulevaa...

Pää pensaaseen

Kurkistus marjapensaaseen

Nyt on kuulemma se aika jolloin täytyy pistää pää pensaisiin ja kerätä vitamiinit talvea varten. Semmoisia hamstereita me ihmiset olemme. Talouskoulu jäi aikanaan käymättä ja hamstraamiset ovat olleet lähinnä lankoja ja kankaita yms. käsityöihmisen tarvekalua. Kirsi-ystäväni kanssa olemmekin päätelleet, että meillä homma ei koskaan jää välineisistä kiinni. Hommaan tarttuminen taitaa olla se yleisin syy, jos mitään ei valmistu.

Sen verran kuitenkin olin Orippäässä, että kuvan sain otettua ja ämpärillisen nypittyä- ei kovin ihmeellistä. Seurusteluksi meni sekin reissu!

Tästä se lähtee...

Mutta nyt taas sorvin ääreen ja blogikirjoituksiin. Kuvan ruusu on Jokioisten näyttelyn avajaisista. Kolmen naisen Kesäisiä tarinoita- näyttelymme oli tänään auki viimeistä päivää. Jatkoaikaakin on kyselty, joten purkaminen tapahtunee vasta myöhemmin tällä viikolla.

Kesäpeitto

Kesäpeitto valmistui viimeisimpänä työnäni näyttelyyn. Maalaus silkkikankaalle on tehty jo viime keväänä Loimaalla ja tikkaus ja päärmäys tehtiin Keiteleellä. Värit ovat peräisin Suomen luonnosta ja vähän muualta. Valkeakoski opiston kurssilla on tekemisen meininkiä ja Humalajärjen Maarit aivan uskomattoman innostava opettaja! Elokuun aikana olen menossa uudestaan oppiin ja jos ei muuta, niin ainakin innostus tarttuu!

Jokioisten Tapulimakasiinin hirsiseinää

Näyttelyiden rakentaminen on mukavaa hommaa ja aivan erityisen hauskaa meillä oli Empun ja Tiinan kanssa. Tapulimakasiiniin oli aikas helppo rakentaa ja jykevät hirret olivat jo sinänsä näkemisen arvoiset.

Opistotyö alkaa vasta syyskussa, mutta jo nyt on Loimaan työväenopiston kurssiohjelma nähtävillä netissä. Painettu opinto-ohjelma jaetaan talouksiin viikolla 34 ja ilmoittautumiset alkaa 27.8. Opinto-ohjelma on viime vuoden tapaan painettu yhdessä Auranlaakson opiston kanssa. Aina tulee joitain muutoksia, joita ei voitu tietää ohjelman painoon mennessä, mutta epäselvissä tapauksissa palvelee opistojen toimistohenkilökunta. Jännityksellä me opettajat taas odotamme, miten kurssit täyttyvät. Olkaahan näppäimillä ja ilmoittautukaa taas innolla. Mekin olemme syyskuussa taas ihan iskukunnossa!

Näyttely rakennettu

Herkkuja

Rantakivi ilta-auringossa

Puun takaa

Syys jo tulossa?

Ymmärrätte varmaan....

Jokioisilla on juuri saatu kolmen naisen yhteisnäyttely kuntoon. Esille on tuotu isosiskon karpaloretki, aurinkopiilo, kuplasaali, perhepotretti ja monenlaista muuta. Blogin päivitys on ollut tauolla ja ymmärtänette varmaan syyn, kun katsotte yllä olevia kuvia! Niin ihanat kelit ja sopivat sateet, että loma tuntui täydelliseltä. Ja viikko on just sopiva aika olla mökillä.

Tervetuloa katsomaan näyttelyämme Kesäisiä tarinoita

 Jokioisille Tapulimakasiiniin 31.7.-12.8. ti-su klo 11-18

JA OIKEIN HYVÄÄ KESÄÄ EDELLEEN

Omalla lomalla

Takakontin pakkaaminen aluillaan

Otin omaa lomaa ja pakkasin purkkeja, suteja, pensseleitä, kyniä, musteita, kankaita, neuloja ja monenmoista muuta Primeran takakontiin ja lähdin mökkeilemään. Jokioisten näyttely lähestyy ja luomisvimma joko on tai ei ole kuumimmillaan. Ja sitähän ei kukaan jää odottelemaan, työt vaan tehdään ajallaan. Ja nyt oli minulla SE aika. 

Tässä kulkee varmaan myös luova ihminen

Inhimillisesti ottaen kuormani oli varsin kohtuullinen. Suksiboxiin en ole koskaan joutunut turvautumaan ja peräkärryt on tosi hankala väline, varsinkin jos joutuu peruuttelemaan. Tosin ainahan voisi ajaa rinkiä... Tuo kuva on kovin epäselvä- otin sen ajaessani(!) mutta jos tarkkaan tutkit huomaat varmaan veneen, johon on pakattu mm. mäntyinen pirttikalusto. Hieno kombinaatio, vai olisiko peräti installaatio.

Ikean installaatio Kuopiossa 

Miten suloisesti muovikukat kukoistavatkaan Ikeassa!

Kun perjantai oli vierähtänyt luovuuden lähteillä, olikin aika piristäytyä Kuopion uudessa Ikeassa. Kaunista ja puhdasta. Opiskelijat olivat saaneet rahoittajat liikkeelle ja nuoret naiset ja miehet lappasivat rahoittajiensa (vanhempiensa) työntämiin ostosvaunuihin "kaikkea tarpeellista". Ja sitähän sieltä löytyy. Tykkään Ikeasta. Osaan perustella Ikean olemassaoloa ja sen uusia innovaatioita on hauska seurata. Lisäksi suomenkielisenä kaikki tuotteiden nimet tuntuvat hauskoilta, ne joko sopivat tai sitten tuntuvat ihan pöhköiltä. Tällä kertaakin ostin "kaikkea tarpeellista". 

Pieniä herkullisia kanttarelleja kasvaa ihan terassin vierellä

Aurinko hymyilee tänään Keiteleellä. Istuskelen terassilla ja sulattelen hetki sitten syömiäni uusia perunoita ja kanttarellikastiketta. Luovuus on tyrehtynyt täysinäisen vatsan tieltä ja ei auta muu kuin nauttia lomasta. Aurinkoa teillekin ja viimeisen kuvan myötä - eteenpäin on ihmisen mieli (kuva Ikean lattialta)!