Ahtojäätä ja äksällää

Lumensekaista jäämössöä Itämerellä

Taivaallinen talviloma päättyi. Reissasin perjantaina ja lauantaina ystäväni kanssa Tallinnassa. Ajelimme komiasti taksilla ja ihmettelimme, miksi M-kokoinen nainen ei löydä sopivaa vaatetta edes XL-osastolta. Virolaiset ovat kovin sirorunkoisia... Keskityimme lopulta vain kenkä- ja huiviostoksiin. Ei ahdistanut läheskään yhtä paljon!
Mutta kävimme tietysti myös Karnaluksissa ja teimme tarpeellisia ostoksia liittyen ammattiimme. Sitä jää vaan ihmettelemään, miten sitä on voinutkaan pärjätä ilman sydämenmuotoisten tupsujen tekokonetta!

Nappi poikineen

Tänään tilkkutyöryhmässä tutustuimme akvarellitekniikkaan, nahkaiseen sormustimeen ja yo-yon tekemiseen. Pienillä apuvälineilla on uskomattomia vaikutuksia lopputulokseen. On tietysti paljon turhiakin vempeleitä eli järki käteen uusien hankintojen kanssa. Olemme kyllä monesti todenneet, että välineistä homma ei yleensä jää kiinni. Kyllä se ihminen edelleen tarvitaan hommat tekemään. Oli kotona sitten minkämoinen työkaluarsenaali tahansa! (Mutta onhan ne aikas kivoja; kolvit, sabloonat, kuvioleikkurit, nalleharjat, telat ja kelat sun muut vehkeet.)

Tallinan ja Helsingin välisen laivamatkailun kunniaksi!

Tallinnaan saapuessamme torvisoittokunta täräytti mahtavat soinnut terminaalissa. Ei suinkaan meille, vaikka aluksi niin luulimme. Kyseessä oli muistolaatan paljastustilaisuus. Eikä ihan mikä tahansa laatta! Siinähän on itse Urho Kaleva Kekkonen. Viron ja Suomen liput liehuivat pakkas-säässä ja karvahattuinen kansa kokoontui terminaalin pääsisäänkaynnin eteen. Tulimme näin ottaneeksi osaa myös kulttuuripäivään.

Kekkosta kohti ja langat kotiin

Käsitöihin liittyviä matkoja on tiedossa myös syksyllä. Opisto järjestää Boråsiin Väv-messuille matkan syyskuussa. Odottelen vielä tällä viikolla tarkempia tietoja matkatoimistosta, mutta mielenkiintoista on tiedossa, sen voin luvata.

Talvilomaillen

Väsynyt tilkkuilija

Tällä viikolla opistossa vietetään talvilomaa. Ajattelin huokaista oikein pitkään ja virkkailla ja leivoskella kaikessa rauhassa tuijottamatta koko ajan kelloa. Loppiaisesta saakka on ollut semmoinen meno päällä, että olikin jo korkea aika rauhoittua.
Jonkin verran väsymystä oli havaittavissa opiskelijoissakin- tai ainakin tässä kuvan tilkkuilijassa! No- ei ihan totta, mutta kyllä on vaikeaa miettiä tulevan torkkupeiton värejä, jos tämmöinen kasa kauniita kankaita on mukana tilkkuryhmässä ja kuulemma kotona vielä sata kertaa enemmän. Ja kuten voitte arvata- aina jokin tietty väri puuttuu tai sitä on liian vähän tai... ja sitten päästään taas kauppaan!!!

Jafar

Jouduin itsekin kangaskauppaan pitkästä aikaa. Osallistuin penkkarivaatteen suunnittelu- ja valmistusprojektiin. Aikaa annettiin vajaa viikko ja aiheena oli Disneyn elokuvasta Alladinin pahis-kaveri, Jafar! Siinä sitten vietettiin asiakkaan kanssa muutama ehtoo taikoen vanhoista puuhenkareista sopivan levyisiä hartialaajennuksia ja riittävän liehuvaista viittaa. Viimeisenä iltana oli enää turbaani tekemättä. Mustan pipon ympärille kierrettiin mustaa kangasta. Muottina oli tietysti asiakkaan pää. Neulaa ja lankaa käyttäen turbaani valmistui. Tiimarista hankittu sulkatöyhtö kruunasi koko komeuden! Kelpasi siinä sitten lapsen hullutella pakkaspäivänä. oli kuulemma onnistunut päivä.

Monenlaisesta hommasta sitä voi itsensä löytää. Ja jokaisesta oppii jotain. Tällä kertaa päällimmäiseksi opiksi jäi, että yhdessä tekeminen on riemastuttavaa.

Afrikkalaiset kukat

Talvi jatkuu ja lomaviikolla voi tehdä kaikkea sellaista, jota ei työviikkoina ehdi tai jaksa. Tämän loman olen omistanut virkkaukselle. Kuvan mallipalat ovat jo saaneet jatkoa. Lauantain James Bond- leffan aikana syntyi melko monta palaa... Onneksi flunssa ei ole kaatanut vuoteeseen. Näin on käynyt tosi monelle näinä aikoina. Kaikille teille paranemisia ja kerätään voimia loppukevään ahkerointeja varten.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille

Tämä kirja takaa makeat naurut!

Kaikkea sitä sattuukin! Olemme tutustuneet vaihtoehtoiseen harrastamiseen ja lueskelleet ryhmissä Taina Kinnarin toimittamaa kirjaa Ei menny niinku Strömsössä. Ihan mahdottoman hauska opus, johon voi joko samaistua tai sitten tuntea myötätunnon ja vanhingonilon sekoituksesta elämisen riemua! Pankaas lukien. Marjatta lainasi kirjan minulle, jos vaikka ryhmissä on joskus tylsää... No ei ole tylsää ja ihan oman Ei menny niinku- kirjan voisi saada aikaan, kyllä sen verran hauskoja juttuja vuoden mittaan ilmenee. Esimerkiksi otetaan viikonlopun nallekurssi. Katsokaa nyt tätä kuvaa! Hyväntahtoista hauskaa saa aina, mutta kyllä tähänkin kuvaan piti lupa kysyä, kiitos siitä!

Hups!

Ei menny tassut ihan oikeille paikoilleen ensimmäisellä kerralla, mutta onneksi nivelet kestivät ja sekä jalat että kädet osoittavat nyttemmin samaan suuntaan.
Niin mielelläni tarjoaisin kaikille ystävänpäivän kunniaksi taivaallista suklaamarenkikakkua, mutta laitan vaan tähän Raijan leipoman kakun kuvan.

Raijan suklaamarenkiunelma

Torstaina syötiin ja hyvää oli. Kiitos. Oma kakkuni voisi ennemminkin näyttää samalta kuin em. kirjan sivulla 117 oleva lihamureke... Ei kovin viettelevä. Kysykää kirjastosta tämä riemukasta kirjaa. Ihan yhdeltä istumalta sitä ei voi läpi selata. On se niin naurattava!
Riemukasta matkailuakin on tiedossa; syyskuussa teemme matkan Boråsiin Väv-messuille. Lähiaikoina saan lisätietoja hinnoista ym. Neljän päivän reissuun kannataa ottaa mukaan hyvä ystävä, hyvä kirja ja käsityö. Mitäs sitä ihminen muuta tarvisee?

Aurinkoista Ystävänpäivää!

Sinisiä hetkiä ja hektistä menoa

Norjannukkamatto viimeistelyssä

Sinisiä hetkiä voi viettää silloin, kun hämärtyy ja koko maailma muuttuu. Siitä hetkestä ei voi erehtyä. Pitää vain olla tarkkana, ettei myöhästy. Me käsintekijät voimme luoda sinisiä hetkiä ihan itseksemme ja yhdessä.

Akvarellikurssilaiset Annikin opissa

Viime viikonlopun Keskeneräiset-kurssilla ommeltiin sinistä ryijyä ja viimeisteltiin sinistä norjannukkamattoa. Vastapäisessä luokassa oli Annikin akvarellikurssi ja siellä tutkittiin sinivuokkojen syvintä sinistä olemusta.

Ryijyn nukitusta ommellen

Ihanan pullukat mustikat

Opettajien mielessä alkaa häämöttää jo kevätnäyttely. Loimaalla näyttely on huhtikuussa15.-17. päivä Opistotalolla. Nyt patistamme ja kannustamme opiskelijoita valmistamaan töitään ja viimeistelemään ne näyttelykuntoon. Värimaailma on se, joka useimmin määrää tuotteiden yhteensovittamisen ja näytteille asettamisen. Loihdimme mm. sinisiä hetkiä, punertavia hehkuja ja kullankeltaista hohdetta näyttelyvieraittemme iloksi. Vielä ei olla tehty mitään suuria suunnitelmia ryhmittelystä, mutta eiköhän pieniä uudistuksia kuitenkin tule. Vielä voi tehdä vaikka mitä! Viikolla 8 pidetään talviloma ja sen jälkeen alkaa viimeinen kuuden viikon rutistus. Intoa ja iloa kaikille meille.

Ruuneperin torttuaika

Kevään tulon voi kuulla. Linnut laulaa ihan keväisesti, vesi tippuu räystäiltä ja rapa lentää maanteillä. Helmikuu vielä taistellaan lumen kanssa, maaliskuussa täytyy jo kylvää siemenet uudelle kasvukaudelle. Opistossa on ankara miettiminen tulevan kauden muutosten keskellä. Talossa alkaa remontti, opettajia vaihtuu ja paljon muuta. Kaikki kääntyy vielä hyvin, mutta aikansa kestää, että kaikki saadaan pelittämään.

Leenan huivi Virttaalta

Kovasti toivomme uusia kurssiehdotuksia ja uusia kurssipaikkoja. Hyvät vanhat ja toimivat kurssit jatkuvat, mutta juuri heiltä, jotka eivät vielä ole keksineet miten helppo ja halpa opistoharrastaminen on, haluaisimme ehdotuksia ja ideoita. Mikkelin reissulla selvisi, että "laulutaidottominen kuoro" on jo toimivaa todellisuutta eräässä opistossa. Lähtisikö joku "jäykkäniskojen notkeutus-kurssille"? Kursseille lähtemisen kynnys tulisi olla olematon. Teimme muutama vuosi sitten pientä tutkimusta Jokiläänin ja Someron opistojen kanssa. Suurin syy, miksei ihmiset tule opistojen kursseille oli se, ettei ole kaveria, jonka kanssa lähteä harrastuksiin. Siinäpä meille haastetta. Ystävänpäivän aikoihin voisi aloittaa propagandan levittämisen ensi kautta ajatellen...

Pirjon kannu

Mutta hei. Niin kauan olin luvannut käydä paparazzina posliininmaalausluokassa, ja vasta viime viikolla se tapahtui. Olipas kaunista. Opiskelijat taiteilivat talvimaiseman kanssa ja Annikki hääräsi pöydästä toiseen. Pirjon kannu oli jo ehtinyt alakerran polttohyllylle, mutta ei sentään uuniin asti. Eikös ole kaunis!