Liikuntaharrastus alkoi

Hurrikaani- Sun Volley

Nyt se alkoi. Tämän vuoden liikuntaharrastukseni. Kävin seuraamassa Hurrikaanien kotiottelua. Sitä liikunnan riemua ei voi ymmärtää, jos ei ole paikan päällä sitä kokenut. Enemmän kuin Hurrikaanien menestys, minua jännittää, miten pitkään tämä harrastukseni kestää. Onneksi loimaalainen yleisö kannustaa omiaan kovaäänisesti ja rytmikkäästi ilman omaa pientä panostani.

Korvat vielä kauniisti vierellä

Viikonlopun nallekurssi vei myös energiaa, joskin meillä oli äärettömän hauskaa ja valmista tuli myös. Hetkellisesti olimme kauhuissamme, kun kahvinkeitto meinasi tyssätä veden puutteeseen. Ongelma oli vähän laajempi kaupungissamme, mutta onneksi vain hetkellinen.
Kahdeksantoista nallentekijää eivät voi olla väärässä; tämä on erinomainen tapa viettää viikonloppua. Parin viikon päästä nallet viimeistellään ja mahdollisesti aloitetaan uusia nalleprojekteja...

Opiston nurkilla

Ulkoilukelit olivat hulppeat, kurkimme sentään välillä ikkunasta ulos. Helmikuu alkaa just ja hiihtokelit mitä parhaat. Aamulla on valoisaa ja vielä töihin lähtiessäkin!

Kahden ämmän välissä

Pajutyö Mikkelin Vaakunassa

Edesmennyt ystävämme Pirjo kertoi, että pajut pitää kerätä aina kahden ämmän välissä... Siis marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Tämä muistui mieleeni, kun ihailimme Satun kanssa viime viikolla Hotelli Vaakunan seinätekstiiliä Mikkelissä. Kaunis teos, jossa oli yhdistetty pajua ja juuttia, kudontaa ja punontaa. Tyylikäs ja eleetön ja paikassaan vallan upea. Siispä kun hanget korkeat nietokset vähän madaltuisivat ja sulaisivat voisi ryhtyä pajunkeruuseen. Nytkin tietysti voi kerätä oksia, mutta pitää varoa, ettei humpsahda vyötäröä myöden lumeen. Eräs tuntemani lumityöntekijä kertoi joutuneensa lumeen --- myöten. Mutta blogissani ei kerrota rumia, joten pientä sensuuria tuossa kohdassa.
Lumi on ollut tämän talven hittituote, mutta lieneekö totta kuulemani kansanviisaus, että Paavon päivään(25.1) mennessä on vasta puolet talven lumesta tullut...
Loskakelejä odotellessa, lumi tuntuu ihanalta.

Nallekurssilla

Nallekurssin pöytäkattauksia

Tammikuu on yhtäkkiä kääntynyt lopuilleen ja ensimmäinen nallekurssiviikonloppukin vietetty. Kahdeksantoista innokasta nallemaakaria kokoontui opistolle perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Hersyvä nauru ja karvaiset jutut täytti koko talon! Leikkuuta, ompelua, nivelten vääntöä ja kaavojen valintaa mahtui kaikille päiville. Onneksi saamme vielä jatkaa parina viikonlppuna, jotta kaikki nyt aloitetut, suunnitelmissa olevat ja ja suunnitteluun tulevat karvaotukset valmistuvat. Nämä on niitä asioita, joita ihminen ei varsinaisesti tarvitse- ja toisaalta juuri tämmöistä ei tarkoituksenmukaista tarvitaan, jotta pysyy järjissään.

Opistojen Tammiseminaarissa Mikkelissä saimme kuulla mm. kirjailja Mari Möröä, joka kertoi käsillätekemisen ja luovuuden antamasta voimasta niihin muihin töihin. Kirjailija kutoo sukkaa, kääntää kukkapenkkiä ja tekee klapeja, jotta ammentaa taas uusia asioita siihen omaan ammattiinsa-kirjoittamiseen. Nallehommissa on ihan sama. Kädet toimii ja järki luistaa- mitä nyt joskus korvat tai tassut tulee ensimmäisellä ompeluskerralla vähän väärin.... mutta tavattoman hauskaa meillä kaikilla ainakin oli!

TIMON TUNNILLA

Maantie

MIELENKIINTOISTA opiskelua.

Niin tämänhän oli siis tänään sosiaalisen median -kurssilla harjoittelemamme homma. Vierailin Laitakarin Timon tunnilla ja kerroin miten hauskaa bloggaaminen voi olla... Kiitos vaan kaikille osallistujille. Ja kiitos tulikin, kun tilastoihin ilmestyi vierailupiikki tänään! Ja tuo komea maisema on Timon kuvaama.
Uskaltautukaa vaan rohkeasti kirjoittamaan blogia, aluksi vaikka vaan itselle.
Huomenna aamusella lähdemme Mikkeliin Tammiseminaariin ja sieltä kiiruusti Nallekurssille perjantai-illaksi. Mutta eiköhän viikonloppuna taas tule uusia juttuja kirjoitettua blogiinkin.
Ps. Huomaatte varmaan, että ne tunnisteetkin löytyvät taas heti otsikon jälkeen. Ne olivat hukkuneet, kun rasti puuttui kohdasta : ulkoasu/blogiteksti/muokkaa/tunnisteet...

Viikot vierii

Kuurankukka-matto

Niin alkoi taas opistojen kurssit ja vauhti on ihan entisellään. Kutojat olivat tuskin joululomaa pitäneet, sillä kangaspuita oli tyhjentynyt ja uusia loimia suunniteltiin ja malleja etsittiin innokkaaasti. Vesikoskitalon kutomolla oli syntynyt ihastuttava karvalangasta ja pellavanarusta tehty salinmatto! Matolle tuli pituutta hulppeat kolme metriä ja leveyttäkin oli yli 150 cm. Jokaisen tytön olohuoneeseen ei moinen komistus mahdu, mutta kaikki me sellaisen olisimme omaksemme ottaneet. Samaan loimeen jatketaan nyt sinisen ja harmaan sävyisillä langoilla...aah!

Tallattua ja taattua tunnelmaa

Mutta aina on paikkansa myös perinteisellä räsymatolla. Nyt alkaa olla hyvä aika kaivella vanhat leikatut (ja ne leikkaamattomat) kuteet esiin ja suunnitella ihkuaito kesämatto. Kevään kudontakursseilla on vielä tilaa!

Mohair-kissa

Viikon päästä alkaa opistolla kauan odotettu Nallekurssi. Vanhanajan nallekarhu ommellaan kokonaan käsin, täytetään puulastulla ja kauniiksi lopuksi nalle saa aidot lasisilmät! Ihania uusia mohairkarvoja tulee kurssilaisille perjantaina ja niitä odotellessa kannattaa fiilistellä vaikka tämän kisukuvan kanssa.

Luminen lopetus

Tontut lomalle

Loppiaisena loppuu joulutouhut. Tontut pääsevät lomalle kamarin yläkaappiin ja keräävät siellä voimia ensi joulukuuhun saakka. Me tavalliset tontut taas totuttelemme arkeen ja valmistaudumme kevään tuloon. Juuri nyt saa kyllä käyttää mielikuvitustaan jos kevättä ajatellaan. Lunta tuiskuttaa vaakasuoraan ja kinokset kerääntyvät pihalle ja porteille. Onneksi meillä maalla on hyvät linko- ja aurausmiehet töissä -yölläkin.

Painopaja olohuoneessa

Loppiaisen ja pikaisen työkeikan kunniaksi pystytin painopajan olohuoneeseemme. Seulat ja painovärit esiin ja uusia kokeiluja tekemään. Ja onhan opistollakin huhtikuussa kankaanpainanta ja värjäys-kurssi tulossa. Kurssilla tarvitsemme ainakin vehnäjauhoja, maalarinteippiä, kontaktimuovia, soijavahaa, kolvikynää, tyvekhaalareita ja vanhoja pitsiverhoja... Tai ainakin kokeilla voi. Maanantaina tutustumme näihin sisustusalan opiskelijoiden kanssa.

Kevätliina leppäliinasidoksella

Ja sitten vielä kuva viime kevään suosikista. Puuvillaloimeen pellavalla kudottu liina oli yhteisloimena kevätkudonta-kurssilla. Leppäliinasidos on helppoa ja joutuisaa kutoa. Vaikka onhan se niin, että mikään loimi ei tule kudottua, jos ei malta penkille istua ja sukkulaan tarttua. Työhuoneellani on ollut elokuusta asti kaitaliinaloimi kesken. Eikä kutojaa näy penkillä...

Lupauksia ja lunastuksia

Tallinnan lumitilanne

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille. Liian usein tulee syytettyä välineitä, materiaalia, olosuhteita ja ties vaikka mitä, kun hommat ei suju niinkuin itse toivoisi. Mielelläni sortuisin siihen juuri nyt. Tapaninpäivän jälkeen tietokoneistoni väsyi ja remontti oli edessä. Samoihin aikoihin osui myös pikavisiitti Tallinnaan, joten remontin alkukin viivästyi. Mutta nyt kaikki toimii ja pieni tauko näppäimistöltä saattaa olla ihan järkevääkin. Onpahan tullut valmisteltua tammikuun lopun nallekurssia ja suunniteltua kevätloimia kudontaryhmille. Ihan siis niitä oikeita hommia.

Loimaan Lehdessä 28.12.2010 ollut ilmoitus kevään uusista kursseista on toivottavasti innostanut ihmisiä ilmoittautumaan kursseille. Myös syksyllä ilmestynyttä opinto-ohjelmaa kannattaa selata. Lisäksi me opistoihmiset toivomme saavamme uusia ideoita ja ehdotuksia kursseista. Uskokaa tai älkää- työkauden 2011-12 suunnitelmat alkavat tammikuussa.
Uudenvuoden lupauksia en tehnyt. Jäipä edellisetkin lunastamatta, joulukorttien muoto ja kuviot piti paljastaa "lähempänä joulua". Juu-u. Sattuipa vaan niin, että pistin kaikki postiin, ennen kuin ehdin ottaa kuvaa...

Suklaata

Mutta suklaata ei ennen helmikuuta! Totaalikieltäytyjänä on helpompaa kuin salasyöppönä- vatsakin toimii paremmin. Mukavia pakkaskelejä meille.