16. joulukuuta 2017

16. luukku


Kaupalle asennettiin valoja. Piti olla sanomassa mihin kohtaan. 
Ja välillä odottelin ja keitin kahvia. 
Tuli siinä aloitettua taas pieni uusi projekti. Lumitähti syntyi viidellä kerroksella.
 Langaksi otin AirAlpacan, pikkuisen pörheän ja ihanan kevyen.
Tuli melkein valmiiksi odotellessa. Päättelemättä ja tärkkäämättä vielä.

Suuremmin tästä saisi keskeneräisen, jos tavoittelisi Otavaa.



Jouluaattoon mennessä ehtisi sopivasti, jos yhden virkkaisi päivässä.
Virkkaus onnistuu myös sormituppojen kanssa. Mukavat ja leppoisat ohjeet löydät:








15. joulukuuta 2017

15. luukku


Herkkua on siinä monenlaista...

Keltainen ei ole ihan blondin väri. Ei ainakaan tämmöisen jo puoliharmaan blondin. Mutta se kyllä antaa valoa pimeimpään aikaan mukavasti. Tässä keskeneräisessä olen tehnyt kaksinkertaista helmineuletta (=venytettyä). Muistan kuvitelleeni, että parista kapeasta suorasta kappaleesta ja yhdestä leveämmästä taikoisin pitkän liivin. Sen voisi pukea mekon päälle kun viluttaa ja farkkujen kanssakin se sopisi. 
Toinen kapea kappale on melkein valmis.
Kuvasin teoksen yhdessä sitruunakakun reseptin kanssa, koska leipominen viehättäisi nyt enemmän. Ja leipominen sen vuoksi, ettei tarvitsisi ryhtyä siivoamaan.
Nyt on kyllä jo aikas myöhä. 
Ja lääkäritäti sanoi tänään, että täytyy laittaa käsiin aineet ja rasvat ja vielä suojalaastarit. 
Leivo siinä sitten tupposormin!
Kyllä elämä kantaa, ja ratkaisut antaa.

Jään odottelemaan pukkia.

14. joulukuuta 2017

14. luukku


Sanotaan, että varmin tapa saada kaksi samanlaista sukkaa aikaiseksi on tehdä niitä samanaikaisesti. Joko pyöröpuikoilla tai sitten kaksilla sukkapuikoilla.

Ei ole tullut. Ei ole saatu aikaiseksi. Kyllä on kovasti vielä kesken tämäkin pari. Löytyivät sentään samasta korista. Nämä varren alut.

Kohta lauletaan:
 Hiljaa hiipii joukko varpahillaan...

Niin totta. Paljain varpain on hiivittävä joulun tienoo, kun sukat on näin kesken.

13. joulukuuta 2017

13. luukku


Lunta tulvillaan on raikas talvi sää.
Lankoja tulvillaan on jouluisen kodin joka nurkka. On tuiskannut ja pyryttänyt, on nietostanut ja kinostanut. Viime päivinä on riittänyt puhetta veden eri olomuodoista ja talvitulvista. 
Eilen satoi lunta. Huomenna ehkä jo vettä.

Mitä jos kaikki langat muuttaisivat olomuotoaan, vaikkapa vaan sukkapariksi, patalapuksi tai kauluriksi? Olikos se  fysiikan lakien mukaan niin, että materia ei häviä - se vain muuttaa olomuotoaan?
Siis fysiikan mukaan on ihan se sama, ovatko langat lankoja, keskeneräisiä teelmyksiä tai valmiita villasukkia jalkoja lämmittämässä...
Lohduttavaa tietoa. On vain hyväksyttävä tieto, että nurkissani lojuu kasapäin ja kinoksissa potentiaalisia neuleasusteita, 
jotka mahdollisesti  eivät koskaan valmistu (katso kuva).

Nautitaan runsaasta lumesta ja lankakinoksista nurkissamme.


12. joulukuuta 2017

12. luukku


Puolivälissä ollaan.
Joulukalenterissa.
Ei sukanvarressa.
Kantapäähän on vielä matkaa.
Toisaalta.
Voi jättää kantapään tekemättäkin.
Päätyä säärystimiin.
Tai yhteen.
Siitä voisi saada muhvin.
Semmoisen, jolla mummona voisi muistella neulomuksia.
Tunnustella ihanaa lankaa.
Tässä tapauksessa merinoa ja kashmiria.
Tänään loppui puhti tähän.

Huomenna uusi aamu ja uudet keskeneräiset.

11. joulukuuta 2017

11. luukku


Nyt on pakko tunnustaa.
Aloitin uuden käsityön, vaikkei pitänyt.

Mut ku, mut ku, mut ku.....
Mutta kun  kauppaan tuli niin kiva lanka ja pakkohan sitä oli kokeilla---

Nyt ku, nyt ku, nyt ku....
Kaikista langoista kuuluu tehdä pieni mallitilkku ainakin---

Sit ku, sit ku, sit ku....
Sitten kun kaikki keskeneräiset on tehty, maailma olisi ihan tylsää---

Aina ku, aina ku, aina ku....
Aina kun uutta työtä aloittaa tulee mahtava ja kaikkivoipainen olo! 

Paitsi nyt, kun pitsineule ei meinaa onnistua.

Sitku-elämä on mutku-elämää. 





10. joulukuuta 2017

10. luukku


Tänään on se päivä kun joulukortit laitetaan valmiiksi. Kuten kuvasta näkyy, olen ottanut avuksi oikein koneen. Paperileikkuri on ollut hyvä sijoitus. Tilaa se vie työpöydällä ihan liikaa, mutta onneksi lattialta löytyi vielä vapaata. Aloittelin jo aamulla ja valmiiksi toivon saavani vielä tämän vuorokauden aikana.
Idea joulukortteihin syntyy usein kovin myöhään, mutta aina jotain on syntynyt. Tänä vuonna korteissa on sinistä, valkoista ja hyvin taiteellinen tonttu.
Korttien tekeminen on mukavaa puuhaa ja taitaa olla ainoa homma, 
mikä ei joulun alla jää kesken.

Joka toiselle kortin kirjoittaa, se joka toiselta kortin saa.